tiistai 4. marraskuuta 2014

Identiteettiä etsimässä

Mä olen yksi niistä, jotka ovat löytäneet liikunnan ilon vasta aikuisiällä. Jaan kaikki klassiset koululiikuntatraumat, ja identiteettini on edelleen paljon vahvemmin nörtti-muusikko-suklaansyöjä kuin liikkuja. Urheilu-sanaa en vieläkään kykene yhdistämään itseeni, edes kuntourheilun muodossa. Parempi puoliskoni härnää minua välillä pakkomielteisestä U-sanan välttelystäni ;)

Sunnuntaiharrastelu ei vielä uhannut identiteettiäni, mutta aikanaan kun aloitin salibandyerotuomaroinnin, tunsin itseni sudeksi lampaiden vaatteissa. Että enhän mä ole liikunnallinen enkä kuulu tähän lajiyhteisöön ja kohta joku keksii, että täällä on tällainen wannabe seassa! Pitkään halusin mennä hallille tavallisissa vaatteissa, esim. farkuissa ja villakangastakissa, koska en oikein tunnistanut itseäni erotuomarikerhon verkkapuku päällä. Näytin ihan joltain u...urheilijalta - enhän se voi olla minä!

Samanlaisen kokemuksen olen saanut tässä vuosien saatossa myös muun muassa ekoista juoksutrikoista, buffihuivista, hiihtopuvusta, uimalaseista ja -lakista sekä maastojuoksukengistä. Ne ovat jotenkin henkineet urheilullisuutta ja harrastuneisuutta enemmän kuin mitä olen kokenut oikeasti olevani. Suurimman osan vermeistä olen hankkinut kohtuu pitkän harkinnan jälkeen, ja ainakin parilla kerralla myönnän kyllä miettineeni paitsi "onko minulla oikeasti tarvetta asialle X" niin myös "olenko minä sellainen ihminen joka omistaa asian X". Hölmöä mutta totta! :D

Kun kaappeihin on alkanut kertyä varusteita, jotka myös ovat kohtuullisen säännöllisessä käytössä, olen ensin ajatellut itseäni "ihmisenä jolla on liikuntavarusteita". Jossain vaiheessa jouduin myöntymään, että siitä melko loogisesti seuraa, että olen liikunnallinen ihminen. (Tarkalleen ottaen, jos oletetaan, että epäliikunnallisella ihmisellä ei ole kaapit täynnä varusteita, ja havainnoidaan, että minulla on kaapit täynnä varusteita, niin tästä seuraa johtopäätös, että en voi olla epäliikunnallinen ihminen.) Varusteet ovat siis konkretisoineet identiteettini muuttumista.

Jonkinlainen virstanpylväs saavutettiin, kun olin vaihtamassa työpaikkaa ja päivitin siksi ansioluetteloani. Emmin pitkään mutta lopulta merkitsin harrastuksiini vanhojen asioiden lisäksi myös kuntoliikunnan. Olematon askel ihmiskunnalle mutta suuri askel minulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti